ei minusta tullutkaan sohvanpäälistä! Äitin pikku-teini tekee lähtöä kesäleirille...ihana tuttu ja turvallinen arki pakottaa minut ylös!streot huttaa tenimusaa,deodoranttiin ei löydy korkkia,sääskimyrkkyäkään ei ole joten kriisiä tuntuu pukkaavan muillaki ko mulla,helpottavaa sekin! äiti siis fiksaa ja auttaa! pitäsköhän minunkin soittaa äidille???

päivä 1

aamulla herätessäni huomasin olevani elossa,siis vielä täällä vaikka yöllä taistelin kaiken maailman demoneiden kansa!  Ja ihan kunnon mattopainia,hiki lensi ja sydän hakkasi...olo oli ihan kuin ois luovuttanut,kesken taistelun!

meillä on taas bänät! jo siis toiset bänät vaikka ei olla koskaan seurusteltukaan.Tämän typyn ämpäri taas niin täynnä sitä ollaan vaan ja hengaillaan meininkiä!! miten ihmeessä sitä taas ajautuikaa tämmöiseen tilanteeseen kysyn vaan?? Kysyähän aina saa vaikka kun totuuden ruosteista torvea soittelee,niin huomaa että itsehän sitä nämä nuottinsa taas näin järjesteli. mutta paskalta se taas tuntuu,pieneltä välikuolemalta...toisaalta empä kyllä muista milloin oisin niin syvällä itsesäälin syövereissä laukannu,ihan luvan kanssa!  teki vain mieli naamioitua sohvanpääliseksi ja miettiä taas 10 000 kertaa että miks kukaan ei mua rakasta,kukaan ei mua halua ja aina tässä käy niin tai näin tai what ever! pitäs olla oikeen sellainen itkuvirsi nauha nauhotettuna,mitä vois sitten synkeinä hetkinä kuunnella! sama levy se on kuitenkin...ja tässäpä sitä nyt ihmettelen että miten hemmetissä tässä taas jollotetaan samaa vinyyliä,syödään suklaata ja katotaan surkeat rakkaus leffat vol 5 abaut 10 kertaa! booring sanon minä...miks se lempi ei vaan vois leiskua??